Suomen kodeista ja lämmitetyistä rakennuksista 46 prosenttia lämpiää kaukolämmöllä ja 2,7 miljoonaa suomalaista asuu kaukolämpötalossa. Kaukolämpöyhtiöt kutsuvat kaukolämpöä huolettomaksi, luotettavaksi, vakaaksi, edulliseksi ja ennakoitavaksi lämmitysmuodoksi.
Onko se sitä todellisuudessa? Kaukolämpöä tarjoavissa yhtiöissä on valistuneen kuluttajan näkökulmasta ainakin monta haastetta.
1. MONOPOLI-ASEMA. Kaukolämpöyhtiöitä ei voi sähköenergiayhtiöiden tavoin kilpailuttaa tai valita. Kaukolämpöyhtiöt ovat sähkönsiirtoyhtiöiden lailla paikallisia monopoleja, joilla ei ole suoraa kilpailua. Ne saavat asiakkaansa alueen kaukolämpötalouksista automaattisesti ilman myyntiä, markkinointia tai asiakaskokemukseen panostamista.
2. LAKI EI SÄÄTELE. Kaukolämpöyhtiöiden toimittamista ja jakelua kotitalouksille ei ole säännelty lailla, kuten on tehty mm. talousveden, sähkönsiirron ja maakaasun kohdalla. Toiminta on yhtiön yleisten sopimusehtojen varassa (joita yhtiöt näyttävät muuttavan oman etunsa mukaisesti, case Helen) eikä siihen kohdistu viranomaisten valvontaa.
3. ALAA JA YHTIÖITÄ EI VALVOTA. Kaukolämpöyhtiöt eivät ole sähkönsiirtoyhtiöiden tapaan viranomaisten valvonnassa. Niiden ei tarvitse noudattaa kohtuullisen tuoton periaatetta. Monet kaukolämpäyhtiöt ovat kaupunkien omistuksessa ja niiden tehtäväksi on usein asetettu tuottaa messevää voittoa tai korkokuluja omistajilleen. Lämmityksen pitäminen kohtuuhintaisena alueen asukkaille on helposti tämän tavoitteen kanssa ristiriidassa.
4. ET VOI VALITA EKOLOGISINTA. Kaukolämpöyhtiöt vastaavat asuintilojen ja käyttöveden lämmityksestä, jotka vievät asumisen energiankulutuksesta n.80 prosenttia. Vaikka kaukolämpöyhtiöt hyödyntävätkin lämmöntuotannossa nykyään myös hukkaenergiaa ja uusiutuvia energianlähteitä, sinun alueellasi toimiva yhtiö ei välttämättä kuulu tässä parhaaseen kastiin.
Kaukolämmön hinta vaihtelee yhtiöittäin
Myös kaukolämpöyhtiöiden hintatasot vaihtelevat merkittävästi. Sekä halvimpien että kalleimpien kaukolämpöyhtiöiden toiminta-alueissa on sekä maalaiskuntia että isohkoja kaupunkeja. Syynä korkeampiin hintoihin ei näytä olevan alueen asukasrakenne, maantieteelllinen sijainti, asumistiheys, asuntokanta, ilmasto tai edes kaukolämmön kysyntä.
Alla olevaan kaavioon on valittu tiettyjen kaukolämpöyhtiöiden hinnat vuodelta 2022 (€/ MWh). Kuten kaaviosta näkyy, halvimman ja kalleimman kaukolämpöyhtiön hintaero on n. 60 prosenttia. Pääkaupunkiseudun kaupungeista Vantaa saa tuotettua kaukolämpönsä edullisimmin, Espoo edustaa keskikastia ja helsinkiläisillä kävi taas huono tuuri. Sähkönsiirtoyhtiöiden kanssa oli nimittäin sama tilanne.
Fossiilisten polttoaineiden käyttö nostaa kaukolämmön hintaa
Suuri osa kaukolämpöyhtiöistä käyttää päälämmönlähteenä uusiutuvaa energiaa kuten turvetta. Tämä on hyvä, sillä fossiilisten polttoaineiden hinta on viime vuosina kohonnut kohti korkeuksia. Lisäksi niitä käyttävät yhtiöt joutuvat maksamaan fossiilisten polttoaineiden käytästä päästöoikeuksia, joiden hinta on moninkertaistunut Euroopan unionissa.
Kaukolämpö kallistunut eniten Helsingissä
Erityisen paljon kaukolämmän hinta on noussut niissä kaupungeissa, joissa kaukolämpöyhtiöt eivät ole siiirtyneet ajoissa vihreään energiaan, vaan kaukolämmöstä suuri osa tuotetaan edelleen kalliilla fossiilisilla poltttoaineilla kuten maakaasulla ja kivihiilellä.
Helsinkiläisiä kaukolämpötalouksia palveleva, Helsingin kaupungin omistama Helenkin pyrkii kohti ekologisempaa energiatuotantoa. Silti vielä vuonna 2021 valtaosa yhtiön tuottamasta kaukolämmöstä tuli fossiilisista polttoaineista, maakaasusta, öljystä ja kivihiilestä.
Koska fossiilisten polttoaineiden käyttä tarkoittaa kasvavia kuluja, näille kuluille pitää saada jostakin maksumies. Helen sai aikaan kalabaliikin nostamalla lokakuussa 2021 asiakkaidensa valmiiksi korkeita kaukolämpöhintoja kertalaakista 30 prosentilla. Samalla se korotti ilman ennakkoilmoitusta radikaalisti monien asiakkaidensa vakiintunutta sopimusvesivirtaa ja lähetti vesivirran noston johdosta vanhoille asiakkailleen vielä lisäliittymismaksun.
Jos yhtiö toimisi avoimilla kilpailuilla markkinoilla, normaalia korkeampien kulujen laittaminen kuluttajan maksettavaksi olisi teoriassa sallittua. Avoimilla markkinoilla kuluttajilla olisi oikeus valita mieluisa kumppani ja äänestää lompakollaan ulos liian kalliit, huonosti palvelevat tai epäekologiset ehdokkaat.
Lukuisat kuluttajat tajusivat kuitenkin älähtää Helenin toimista Kuluttajariitalautakuntaan. Kuluttajariitalautakunta ei voi antaa määräyksiä, mutta julkisia suosituksia se voi antaa. Kuluttajariitalautakunta suositteli ratkaisussaan Heleniä rajoittamaan vesivirran nostoista aiheutuvat hinnankorotukset enintään 30 prosenttiin ja varsinaisen kaukolämmön hinnankorotukset kerrallaan enintään 15 prosenttiin. Lue tästä myös Kilpailu- ja kuluttajaviraston tiedote asiasta.
Kuluttajariitalautakunta totesi myös lausuntonsa alussa, että kaukolämmön jakelun ottamista lainsäätelyn piiriin pitäisi harkita.
Sisäministeri Kai Mykkäsellä on tarjolla myös toinen ratkaisu. Kaukolämpömarkkinat pitäisi avata kilpailulle samalla tavalla kuin sähkön myynti aikanaan vapautettiin.
-Sähkön myynti vapautettiin kilpailulle vuonna 1998. Sen seurauksena meillä on nyt maailman tehokkaimmin toimivat sähkön kilpailumarkkinat. Jos sama toteutuisi kaukolämmässä, lämmityskulumme laskisivat, Kai Mykkänen sanoo Turku Energian haastattelussa.
Jotakin täytyy tehdä
Asuminen on vienyt jo pitkään leijonanosan kotitalouden elinkustannuksista. Vaikka meillä onkin lämpimät kesät, asuintilojen lämmitys vie asuntojen energiankulutuksesta kaksi kolmasosaa. Pimeässä ja viileässä Suomessa kodin lämmitys ja lämmin vesi ovat elämisen ehto ja ne eivät ei saa muuttua ylellisyyshyödykkeeksi. Ihmisiä ei voi laittaa palelemaan, kulkemaan likaisissa vaatteissa ja käymään kylmissä suihkuissa kansanterveydellisistäkään syistä.
Asumisen valinnoilla on myös suurin vaikutus yksittäisen kotitalouden hiilijalanjälkeen. Lämpöenergiaa täytyy pystyä tuottamaan kaikkialla Suomessa tehokkaasti ja ekologisesti sekä käyttämään kodeissa säästeliäästi.
Jotkut saattavat ehdottaa kaukolämmön vaihtamista johonkin muuhun lämmitysmuotoon, mutta se on monelle kotitaloudelle ja asunto-osakeyhtiölle helpommin sanottu kuin tehty. Kaukolämpölaitteet asennuksineen ja säätöineen ovat olleet kiinteistöille kallis investointi ja kaukolämpöyhtiöt laskuttavat yleensä useita tuhansia euroja pelkästään kaukolämpöliittymän sulkemisesta. Maalämpä ei sovellu kaikille tonteille ja siinä on pitkä takaisinmaksuaika. Yhteiskunnan kannaltakaan kiinteistöjen irtautuminen kalliisti vuosikymmenien aikana rakennetusta kaukolämpäverkosta ei liene kovin hyvä ratkaisu.
Miten kaukolämpöyhtiöt voisivat oikeasti turvata kaikille Suomen kaukolämpötalouksille luotettavan ja huolettoman lämmön ja tasapuolisen, vakaan, läpinäkyvän, edullisen ja ennakoitavan kaukolämmön hinnoittelun? Nykymallilla tähän ei näytetä pääsevän.
Mielipiteitä on monia, mutta on selvää, että jotakin tarttis tehdä ja pian.
Lähteet:
Energiavirasto
Omakotiliitto
Energiateollisuus
Iltasanomat
Turku Energia
Kiinteistöliitto
Helsingin Sanomat 25.10.2021, Kallis lämpö, Katja Kuokkanen
