Hallinnanjakosopimus tulee useimmille tutuksi siinä vaiheessa, kun on ostamassa paritaloa, omakotitaloa tai tonttia, joka ei kuulu asunto-osakeyhtiöön tai ole oma kiinteistönsä. Tällaisia taloja ja tontteja on nykyään paljon myynnissä. Moni on halunnut tienata rakentamalla tontilleen yhden talon sijaan kaksi tai laittamalla osan tontistaan lihoiksi.
Aina hallinnanjakosopimusta ei tarvita. Jos kaupan yhteydessä alkuperäinen kiinteistö ollaan lohkomassa tai halkomassa, ostettavasta kiinteistön määrä-alasta tulee lainhuudon myötä oma uusi kiinteistönsä, jolle tulee oma kiinteistötunnus. Ostajan kannalta tilanne on tällöin selkeä. Hän omistaa kiinteistön, hallitsee sitä ja Maakaaren säädökset turvaavat hänen oikeuksiaan rajanaapureihin nähden.
Hallinnanjakosopimus tulee tärkeäksi silloin, kun alueen kaava ei mahdollista lohkomista tai nähdään muutoin järkeväksi jättää kiinteistö yhdeksi kokonaisuudeksi, jolla on monta eri omistajaa. Tällöin osaomistajat ovat toisiinsa nähden lainsuojattomia: Lainsäädäntö ei ota kantaa siihen, mitä kukin osaomistaja voi yhteisellä kiinteistöllä tehdä ja mitä ei.
Kiinteistön osa-omistajat voivat sopia vapaasti kunkin käyttöön kuuluvasta alueesta ja yhteisen kiinteistön käytön pelisäännöistä. Sopiminen kannattaa hoitaa laatimalla kirjallinen hallinnanjakosopimus, ja kirjauttaa se Maanmittauslaitoksessa.
Jos hallinnanjakosopimusta ei ole tehty, ei hätää. Luonnos kannattaa tehdä valmiiksi ennen kauppaa ja laittaa allekirjoitettu hallinnajakosopimus kaupan ehdoksi. Jos sopimus on tehty, mutta sen sisältö on puutteellinen tai sitä ei ole kirjattu, voit laittaa kaupan ehdoksi hallinnanjakosopimuksen päivittämisen tai kirjaamisen.
Hallinnanjakosopimuksen muoto on vapaa, mutta sen sisältöön kannattaa käyttää tovi aikaa. Sopimuksethan tehdään aina pahaa päivää varten ja pahan päivän tullen hyvin tehdystä hallinnanjakosopimuksesta on apua.